Tämä maailmanympärysmatka oli lyhyt. Elokuun alkupäivinä tein päätöksen palata Suomeen. Syitä paluuseen oli jokunen. Rahat alkoivat ikävästi olla lopussa enkä löytänyt töitä. Tosin en nyt niin kovin aktiivisesti lähetellyt työhakemuksia, vaikka lähes joka päivä selasinkin ilmoituksia...Syitä voisi keksiä monia, mutta enpä mainitse yhtäkään niistä! Hahaa, olen salaperäinen! :D Toinen syy paluuseen oli kertakaikkisesti se, että matkustelu sinne tänne alkoi tuntua haahuilulta. Ei sillä, en olisi kaivannut mitään turistibussista istumista tai hotellielämää kaikkine palveluineen. Ei laisinkaan. Rupesi tuntumaan, että kyllä elämällä pitää olla jokin tarkoitus!! Eikä se tarkoitus ole mulle se, että kuljen sinne, tänne ja tonne. (eikä varsinkaan puolikuntosena) Siinä kyllä tapaa ihania enkeli-ihmisiä ja päätyy mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin, mutta enkeleihin ja ihmeisiinkin haluaa vaihtelua. Yksi lisäinnoittava tekijä Suomeen paluuseen olivat marjat!! En ole koskaan ollut mikään superinnostunut marjansyöjä saati marjanpoimija, mutta marjoja on vaikea saada ulkomailta. Ulkomailla on tarjolla runsaasti hedelmiä, mutta entä mustikat!! Ihan tavalliset mustikat!! Missä ne on?! Ei mulle krantulle kelpaa mauttomat pensasmustikat!!

Mutta ei paluu todellakaan ollut helppo päätös!! Ei todellakaan!! Munhan piti olla matkalla vuosia!! Nähdä eksoottisia paikkoja, kokea ennenkuulumattomia asioita ja tavata erilaisia ihmisiä ja ennen kaikkia oppia seuraamaan sydäntä. Olla todellisella seikkailulla!! Sellaisella, mistä on kerrottavaa lapsenlapsille!! Mennä vaikka naimisiin ugatsaga-heimon rituaalien mukaan!! Mutta ei, mitä mulla on kerrottavaa kellekään? Erilaisia lääkäri-ja sairaalakokemuksia eri maista. Eikä ollut enää sielunkumppaniakaan. Mälsää, tylsää ja epäonnistunutta.

Olin voipunut, en voinut kuvitellakaan, että menisin jo kolmannen kerran Ranskaan ja liftaisin sen läpi!! Ei ei, nyt sai Ranska riittää. Ei sillä, ei mulla ranskalaisia ja Ranskan maata vastaan mitään ole. Siskon baari-ravintolan ranskalaiset kokit olivat kyllä erittäin hyvää seuraa ja tapasin Ranskassa montakin mukavaa enkeli-ihmistä. Syy oli toisaalla: taas saman ison maan läpi, minkä kieltä en osaa! Päädyin lentämään Suomeen, koska junat ja bussit olivat paljon kalliimpia. Olin pettynyt siitäkin, että menen lentokoneella. Eihän mun pitänyt! Näinpä siis päädyin varaamaan lentolipun elokuun puoliväliin. Arvatkaapa miltä tuntui varata lentolippu?! Minä, joka olin tottunut menemään tienvarteen ja nostamaan peukun pystyyn sillon ku teki mieli, niin nyt huomasin, että saa maksaa aika jumalattomasti, jos hyppää tosta noin vaan huomenna koneeseen!! Eikä siinä vielä kaikki!! Lontooseen matkustaminen Brightonista ei ole ilmaista, joten bussilippukin oli varattava. Olin ärsyyntynyt. Mikä typerä yhteiskunta tämä onkaan?! Ihmiset pakotetaan suunnittelemaan elämänsä vähintään puoli vuotta etukäteen, mieluiten tekemään seuraavan viiden vuoden suunnitelma!! Eihän elämää voi suunnitella etukäteen!! Oma suunnitelmahan on aina "plan B", mutta koko tämä "varaa aikaisin, saat edullisemmin" - järjestelmähän johtaa väkisin kuvittelemaan, että oma suunnitelma on se ensisijainen ja elämän tuomat yllätyskäänteet ovat toissijaisia!! Miten en tätäkään ollut tajunnut ennen?! Minäkin olen siis tyhmä ja aivopesty! Voihan tohveli!! Näissä voipuneissa ja ärtyneissä fiiliksissä ostin lipun tietäen (uupuneena jo ajatuksesta), että palaan Suomessa takaisin työhön, jossa toimitaan arvojeni vastaisesti ja jossa on melua ja hälyä jatkuvasti eikä lähes ollenkaan taukoja. Tiesin myös, että asuntotilanne Helsingissä on huono ja varsinkin syksyllä se on surkea, joten kulkurielämä oli myös luvassa.

Olisihan mulla ollut vaihtoehto: Ilman rahaakin voisi elää, mutta se tarkottaisi käytännössä sitä, että dyykkaisin ruoat ja palelisin talvet ulkona. Eikä se vaihtoehto mua liiemmin houkuttanut. Joten Suomeen.

Loppupaljastus: Jotakuta ehkä saattaa kiinnostaa paljonko tähän lähes puolen vuoden reissuun upposi rahaa. Pitääkö olla upporikas matkustaakseen noinkin pitkään?! Vastaus: Suurinpiirtein 4000€ meni kaikkineen. Kyllä, se on mahdollista! Ja vieläpä länsieuroopassa aina kuin mahdollista luomuruokaa syöden ja muutamia kirppariostoksia tehden.

Kiitokset ihmis-enkeleille ja lukijoille. <3 Sitten kun minulla on koti, niin toivotan couch surfarit tervetulleiksi ja jos voisin saada ajokortin, niin ottaisin kaikki liftarit kyytiin!! Kelpaiskohan jolleki fillarin tarakalla kyyti..? (uskokaa tai älkää, mä oon senkin tehnyt kaksi kertaa elämässäni! Saanut tuntemattomalta fillarikyydin, toisella kertaa oli vielä rinkka messissä!!) 

Mun suurin toivomus on, että ihmis-enkelit lisääntyisivät maailmassa ja että kuuluisin itsekin siihen joukkoon. Kiitos!