Luomutila Ranskan maaseudulla. Ihanaa!

Me tupsahdettiin tanne brittipariskunnan kyydilla. Alunperin me oltiin etsimassa yopaikkaa jarven lahettyvilta. (kas kun pesullakin pitaa joskus kayda) Keskustelut kaantyi kuitenkin ekokyliin. Kysyin tietaako ne yhtaan ekokylaa. Lahella oli kuulemma yksi ekokyla! Wau! Ehka me voitaiski menna sinne yoksi? Meilla oli viis minuuttia aikaa paattaa mennaanko jarvelle vai ekokylaan. Me pysahdyttiin huoltsikalle, kun kuskilla oli huoltsikalle jotain asiaa. Silla aikaa kun se oli huoltsikalla, me paatettiin, etta mennaan kokeilee onneemme ekokylaan. Sitte se mies tuli takasin ja kysyi oltaisko me kiinnostuneita tyoskentelemaan luomutilalla. Sille oli juuri tullut mieleen, etta niiden tutuilla ihan siina lahella on luomutila ja niilla on joka vuosi vapaaehtoinen toissa siella. Etta ehka me paastais sinne, jos ei muuta niin varmaan saatais laittaa teltta yheks yoksi. Sehan oli loistava idea! Me ajettiin luomutilalle ja mies kavi kysymassa, mita mielta maatilanomistajat on asiasta. Me odotettiin jannittyneina autossa. Olihan se aikamoinen yllari, 21 aikaan illalla kaks liftaria kysyy toita. Gittalle (saksalainen) ja Davidille (britti) se sopi mainiosti. Me saatiin majoittua pieneen asuntovaunuun. Naapureina meilla oli ranskalainen nuoripari, jotka oli ostanut puoli vuotta sitten lahettyvilta maatilkun ja ikivanhan talon. Talossa ei ollut asunut 50 vuoteen kukaan, joten niilla oli siina aikamoinen projekti, jonka takia ne asu Gittan ja Davidin pihalla asuntovaunussa.

Me oltiin tilalle kolme kokonaista paivaa! Gittalla ja Davidilla oli kanoja (mutta ei kukkoa), 4 kissaa, koira nimelta mr. Ben, 2 isoa kasvihuonetta, iso kivitalo (siellapain lahes kaikki talot on kivesta tehtyja!), paljon maata viljeltavana, 2 pienta kiivipuuta (tytto ja poika, jotta tulee kiiveja!). Persikkapuukin niilla oli. Kiivipuiden uudelleenistutus oli meidan projektina. Me vaihdettiin viinirypalepuun ja kiivipuiden paikkaa keskenaan. Se ei ollut mikaan ihan kevyt operaatio. Maa oli nimittain tosi kivikkoinen! Ekaa kertaa elamassani kaytin kuokkaa ja talikkoa! Rikkaruohoja ma myos kitkin kasvihuoneesta, joista osan ma toin muiden hammastykseksi salaattiin. Ne rikkaruohot on nimittain yksia mun lempisalaatteja. Gitta kylla tiesi, etta niita voi syoda, mutta ei ite koskaan kerannyt niita. Nokkostakin me kerattiin. Hassua, etta niin monia hyvia kasveja pidetaan rikkaruohoina!

Me autettiin myos Alicea ja Alexia (ranskalainen nuoripari) pellolla, istutettiin mansikoita ja papuja. Kaikenkaikkiaan oli tosi ihanaa olla puuhastelemassa sormet mullassa. Ite en osais kuvitella omistavani kokonaista tilaa, se sitois niin paljon ja ois siina tekemista. Mutta tollai lyhyen aikaa se oli tosi antoisaa. Tyota sai tehda omaan tahtiin, ei tarvinnut mitaan tappotahtia noudattaa! Myos ruoka oli siella tosi hyvaa. Melkein kaikki oli omalta maalta. Gitta teki leivankin itse.

Vikana aamuna David ajoi meidat hyvaan liftipaikkaan kylalle Chalusiin.