Yuran luona

Yura oli sekottanut paivat, se luuli, etta me tullaan huomenna taman paivan sijasta. Mutta ei se loppujen lopuksi haitannut. Yuralla oli kaks amerikkalaista couch surfaria tulossa myos. Yura itse on venalainen (vaikka ei silta nayta), mutta asunut Israelissa monta vuotta. Silla on semmonen tyo, etta se on toissa eri maissa eri pitusia jaksoja. Se oli asunut vaikka missa. Lissaboniin se oli muuttanut jokunen viikko sitten. Misha oli onnessaan, etta sai puhua venajaa. Toisen jenkki couch surffarin vanhemmat oli kans venalaisia, joten meilla oli venalainen ilta siella. Me oltiin sovittu olevamme Yuran luona 3 yota, loppujen lopuks taidettiin olla 5 tai 6...Yuralle tosi suuri kiitos!

Kamppa oli ihan keskustassa vanhassa kaupungissa. Misha ja Yura on yoelajia molemmat, joten elama heilla oli sen mukaista. Ma en niin diggaa baareissa juoksentelusta, joten ma menin kiltisti nukkumaan, kun toiset lahti juhlimaan. Mitas ma sitten tein? Ma kiertelin yksin jonkin verran kaupoissa ja kaupungilla. Yks paiva ostin paivalipun ja ajelin metrolla ja katoin erilaisia paikkoja ja iltasella istuin netipaikassa 4 tuntia chattaillen facebookissa ja jarjestellen kuvia. (Kuvia on tooodella paljon!!) Tuntui, etta asioita oli hoidettavana paljon. CV:ta piti lahettaa laivaa varten, vaatteita piti vieda UFF:iin ja piti hommata uus sadetakki. Pikkuasioista kertyy yllattavan paljon tekemista. 

Mulle iski urheiluinto Lissabonissa. Me kaytiin kuntouimassa uimahallissa. Puhtia taynna otin tavoitteeksi uida ainakin puol kilsaa ja sen teinkin! Hassua oli, etta siella piti olla uimalakit paassa ja viela hassumpaa oli, etta paastakseen uimaan piti olla passi tai muu henkkari! Ei meilla tietty henkkareita ollut mukana uimaan mennessa, mutta paastiin kuitenkin uimaan. Kai se iteki tajus, etta onhan holmoa olettaa, etta uimahalliin ottais passin mukaan. Ite uimahalli oli todella perus. Siella oli yks iso allas, joka oli syvyydeltaan max.1,5m ja sitten oli eri ratoja. Mitaan lastenallasta ei ollut porealtaasta puhumattakaan. Sauna siella oli periaatteessa, mutta kuulemma rikki, eika sinne menty pesuhuoneen yhteydesta. 

Sen lisaksi, etta iski urheiluinto, niin iski myos into juoda coca cola zerota. Ja sitahan kului litratolkulla! Huh sentaan! Ja ruoka, me rakastuttiin Portugalin kalakulttuuriin. Portugalissa saa ihania kaloja!! Yks lahion lounasravintolan paivan menussa ollut grillattu kala (en muista nimea) oli todella taivaallinen! Todella yksinkertainen, mutta aivan mahtava! Ja viela voisulaa paalle! Nampsis!

Sitten tuli aika lahtea Yuran luota. Ei kehdattu olla pitempaan. Me oltiin lahetetty couch surfing kutsuja, mutta ei loydetty paikkaa. Sitten meille tuli mieleen Helena! Meian "Lissabonin aiti". Ehka se ois tullut jo takas Lissaboniin! Me laitettiin sille viesti ja Helena oli kotona ja toivotti meiat tervetulleeks!!

 

Helenan luona

Helena asui bussimatkan paassa keskustasta. Tuntui, kuin olisi tullut ihan eri kaupunkiin. Vieressa oli seka kerrostaloja etta rikkaiden ihmisten omakotitaloalue (jokaisella oli pihassa muriseva ja haukkuva vihainen koira). Oon pannut merkille, etta rikkailla ihmisilla on AINA muuri tai keihasaita pihansa ymparilla. Kai ne pelkaa, etta joku vie niiden omaisuuden, jonka ne on enemman tai vahemman vaivalla koonnut. Jokainen pelkaa jotakin. Jokatapauksessa, Helenan luona oli lepposaa. Vahan kuin vanhempien luo menisi kylaan. Rauhaiseloa ja ylitsevuotavaa huolehtivaisuutta ja avuliaisuutta. Helena on reissunainen. Asunut Afrikassa, Brasiliassa, Saksassa, Azoreilla ja tietysti Portugalissa. Han naytti meille kuvia sen Brasilian asunnosta ja kertoili tarinoita elamastaan.

Me kaytiin tutustumassa laheiseen puistoon, valtava luonnonpuisto. Me meditoitiin siella ja koetettiin loytaa vastausta siihen, minne pitas menna seuraavaksi. Meilla oli ollut toiveena loytaa Lissabonista laiva Amerikkaan, mutta nyt ei kuulemma ensinnakaan oo sesonki. Syksylla risteilylaivat menee Amerikkaan, tahan aikaan ne tulee sielta takaspain. Toiseks meian tarvis suorittaa joku kurssi, jotta me voitais tyoskennella merella ja itse kurssi maksaa about 1000E. Saatiin ainakin selville, etta rahtilaivoja menee ja etta Afrikasta paasis luultavasti helpommin. Naiden tietojen perusteella me paatettiin suunnistaa Marokkoon. Ehka siella kavis parempi onni? 

Me vietettiin Helenan luona kaikenkaikkiaan about 4 paivaa. Saatiin pyykit puhtaaks ja kokkailtiin ruoka itse. Miten ihanaa! Sitten jatettiin hyvastit ja lahdettiin eteenpain bussilla. (Liftaaminen on kivaa, mutta valilla on kiva menna bussilla katsellen maisemia).