Meille suositeltiin Antwerpenia, joten me mentiin kaymaan siella. Se ei kuitenkaan ollut meian mielesta mitenkaan sykahdyttava paikka, joten me jatkettiin eteenpain Gentiin. Meiat otti kyytiin belgialainen salsa- ja lindy-hop-opettaja, joka oli kiinalaisen nuoren naisen kanssa matkalla Gentiin. Ne oli molemmat tosi hauskoja! Ivan, tama kyyditsija siis, kutsui meidat kotiinsa yoksi, kun kuuli, ettei meilla ollut yopaikkaa. Se kutsui meidat myos Lindy-Hop bileisiin, jonka takia kiinalainen tytto oli menossa Gentiin. (Lindy-hop on tanssi, joka on tyyliin Charleston, 30-luvun jatsin tahdissa tanssitaan) Me otettiin kutsu vastaan mielellamme! 

Gentissa oli kummituslinnamaisia kirkkoja. Me seikkailtiin kaupungissa ihan kunnolla. Me loydettiin tie, jossa Lindy-Hop-bileiden oli tarkotus olla meille annetun osotteen mukaan, mutta silla kadulla ei ollut numeroa 17. Tie oli varsin lyhyt ja vika numero oli 11. Meilla oli siis vaara osote, mutta ei Ivanin puh.numeroa. Onneks meilla oli paikan nimi. Me kysyttiin yhelta pariskunnalta, jotka oli pyoralla liikenteessa, etta tietaako ne, missa sen niminen paikka on. Se oli kuulemma keskustassa muutaman kilometrin paassa. Just siella, mista me oltiin tultu!! Voi himputti sentaan, mutta onni onnettomuudessa, ne kyysas meidat sinne! Hiphei! Loppujenlopuks me oltiin aikasemmin kun Ivan ja se kiinalainen tytto siella Lindy-Hop-bileissa. Kaiken lisaks me paastiin ilmatteeks sisaan, kun portsari oli tauolla just sillon. Mua harmitti niin paljon, etta en osannut sita tanssia!! Se naytti niin hauskalta!! Kylla Ivan vahan opetti perusaskeleita. Mahtavaa, kun toinen osaa tanssittaa! Ja se tanssitti jokaista tyttoa siella! (tanssijat tais olla kaikki sen oppilaita) Tanssin tietenkin myos omin tanssiaskelein! 

Seuraavana aamuna Ivan ja Misha meni laheiseen leipomoon hakemaan aamupalaa. Ne palas mukanaan iso kasa tuoreita pullia, kroisantteja ja muita herkkuja! Sitte olikin aika jattaa Gent ja koko Belgia taakse.