Me saatiin mukava kyyti Orleansiin nuoren miehen kyydilla. Juttua riitti ja se harmitteli, ettei voinut pyytaa meita sen luokse yoksi, koska se asu ilmeisesti alivuokralaisena, niin ettei se saanut pyytaa sinne ketaan. Meian ei alunperin pitanyt jaada Orleansiin, vaan jatkaa siita viela eteenpain. Kello oli kuitenkin aika paljon jo, joten me paatettiin etsia yopaikka Orleansista. Me huomattiin camping-alueen merkki ja lahettiin seuraa sita. Sinne oli varmaan 3km, ainaki rinkat selassa matka tuntu pitkalta.  Kun me lopulta loydettiin camping-alue, niin se oli kiinni. Miten turhauttavaa! Vieressa oli metsaa (ja nokkosia) ja joki, mutta myos lenkkipolku kulki toiselta puolelta jokea. Me kaveltiin pienta kinttupolkua pitkin metsaan ja tultiin pellolle, jonka toisella laidalla nakyi menevan motari. Misha oli niin vasynyt, ettei jaksanut enaa lahtea mihinkaan. Ma taas en ollut alkuunkaan tyytyvainen paikkaan. Meian sininen telttahan nakyis varmasti tielle! Puhumattakaan toiselle puolelle jokea, jossa nakyi metsan takana taloja + viela joki, jolla kavi melojia. Ei todellakaan. Misha ei kuitenkaan jaksanut enaa nousta. Loppujen lopuks me paadyttiin nukkumaan ekaa kertaa miljoonan tahden hotellissa! Misha tyytyvaisena, ettei tarvinnut nousta ja mina tyytyvaisena, ettei meita syyteta telttailusta.

Klo 20 oli jo pimeaa ja klo 21 ruvettiin nukkumaan (mita sita muutakaan tekemista ois ollut pellon laidalla pimeassa?). Klo 4 aamulla ma herasin ja totesin olevani aivan pirtea! Katsottuani kelloa tuumasin kuitenkin "hmm, nyt on yo viela...ehka ma viela jatkan unia." Seuraavan kerran herasin 6.50. "Mita, vielaki nain aikasta!! Ja Misha nukkuu vielaki!! No yritetaan nyt viela nukkua sitten." "Vihdoin aamu! Jatketaan matkaa, pitaa loytaa tie N21!"