Tarkoitus oli paasta Bordeauxiin saakka, mutta matka osoittautui odotettua hankalammaksi. Satoi, paistoi, satoi, paistoi, satoi, paistoi...Oli kuin luonto ei olisi osannut paattaa, minka ilman se haluaa sille paivalle.

Me pysahdyttiin Periguehen luomukauppaan. Se oli aikamoinen yllari! Me ei nimittain olla juurikaan Ranskassa tormatty luomukauppoihin, mutta tassa oli Biocoop, vahan kuin Ruohonjuuri mutta paljon isompi. Myohemmin osoittautui Biocoopin olevan ketju. Meilla oli ostoskarry taynna, mutta ei suinkaan ruokaa, vaan meian rinkat vei lahes kaiken tilan ostoskarrysta! :D

Periguesta me jatkettiin Libourneen. Libourneen me paastiin pariskunnan, jotka oli selkeastikin alaluokkaa ja molemmat kunnon ketjupolttajia, mutta molemmat hyvin ystavallisia ja avuliaita. Kun ne kuuli (meian ranskahan alkoi tassa vaiheessa jo sujua melko hyvin), etta ne oli meian 7.kyyti sina paivana (me edettiin tosi pienia matkoja kerrallaan), niin ne heitti meita 30km ekstraa eli Libourneen asti!

Libournessa me kaveltiin ympariampari ja paadyttiin ekaa kertaa hotelliin yoksi! Olikin oikein kodikas hotelli! Hotellit on harvoin kodikkaita, mutta se oli. Misha halus menna leffaan. Ma sanoin, etta kaikki on ranskaks dupattuja. Misha ei uskonut. Me mentiin leffateatteriin ja oisittepa nahnyt Mishan ilmeen, kun se sai tietaa, etta kaikki on tosiaan dupattuja! (Mutta Misha uskotteli itselleen, etta Pariisissa ei dupata ainakaan kaikkia.) Ei me sitte mentykaan leffaan. Ma oisin voinutkin menna, musta on hauska kayda ulkomailla kattomassa leffoja. Vietnamissakin kavin kattomassa kauhuleffan vietnamiksi. (ainakin luulen, etta se oli kauhuleffa) Leffan sijasta me mentiin pikaruokapaikkaan tai siis ma istuin ja katoin kun Misha soi ison kasan kanaa ja ranskiksia. Pikaruokapaikat ei muutu kylla ikina. Aina sama fiilis, sama haju ja sama pikaruokamainen sisustus. Varmasti maistuukin samalta mauttomalta vuodesta toiseen. Tais muuten olla eka pikaruokalassa kaynti meian matkalla.

Aamulla me jatkettiin Bordeauxiin.