Jalleen couch surffausta. Talla kertaa nuoren miehen luona. Tultiin jalleen erittain lyhyella varotusajalla. Se asu kuudennessa kerroksessa talossa, jossa ei ole hissia. Oli aikamoista kuntoilua raahata meian 20 kg rinkkoja portaita ylos ylos ylos...

Me kaytiin myos syomassa Libanonilaista ruokaa. Olihan se ihan herkullista, mulla vaan tuli siita mieleen tosi ohutpohjainen pitsa, jossa on olemattomasti taytetta eika ollenkaan tomaattikastiketta ja joka on kaaritty rullalle.

Eiffel-tornissakin me tottakai kaytiin! Me huijattiin olevamme alle 25 (hyvin meni lapi), niin saatiin nuorisoliput ja sitte vaan portaita kipuamaan! Hissikin olisi mennyt, mutta onhan paljon jannempaa kavella portaita!! Ekalla lipulla paas vaan puoleenvaliin tornia, joten ostettiin toinen lippu, jolla paasee ihan huipulle. Oli siella kylla huisin mahtavat nakymat! Suomeen on muuten 1917km Eiffel-tornista, siella luki. :)

Tietysti Dotre Damellakin me kaytiin. Siella oli sellanen veistos, jossa mies pitaa kasissaan omaa (irrotettua) paataan. Muutenkin ne veistokset oli mita erikoisimpia. Mietin, etta olikohan suunnittelija sekottanut kirkon ja kauhulinnan keskenaan...

Pariisi on romanttinen ja kallis kaupunki. Oon kaynyt siella aiemminkin, sillon tuntui silta, etta mahan voisin asua Pariisissa! Niin ihana se on! Mutta nyt tuntu, etta ei kylla Pariisiin. Kaunishan se on, mutta liian iso mulle. 

Pariisista meilla oli suuntana Orleans eli etelaanpain. Meille neuvottiin liftipaikka, joten me suunnistettiin sinne. Se oli ihan hyva paikkana, mutta siltikaan kukaan ei pysahtynyt. Me odotettiin ja odotettiin. Vastapaata oli 4 tahden hotelli. Sielta tuli mies mukanaan pahvia ja tussi. Hanelle kiitos, etta meilla oli nyt kyltti. Sitte mies meni takas. Ja taas me liftattiin ja odotettiin ja odotettiin... Sitte samasta hotellista tuli sama mies jatesakin kanssa. Se pahoitteli, ettei loytanyt sopivamman kokoista pussia. Me oltiin, etta tah, miksi? Se vaan hymyili ja kaski avaamaan pussin. Sitte se olikin jo poissa. Pussista loytyi coca-colaa seka sokerillisena etta sokerittomana. Siella oli myos munkkeja, omena ja pari appelsiinia. Wau! Kyyti yha uupui, mutta ainakin meilla oli evasta! Ja taas me odotettiin ja odotettiin...ei pysahtynyt kukaan ja alkoi jo epatoivo iskea. Sitten samasta 4 tahden hotellista tuli ulos nuori nainen ja kaveli meidan luokse. Han kertoi, etta ei ole menossa Orleansiin, mutta on menossa Fontainbleuhun, etta jos me halutaan sinne, niin sen tyot on nyt loppu, niin voidaan hypata kyytiin. Fontainbleu oli enemmankin kaakkoon pain, mutta sieltakin paasee Orleansiin ja etelaan, joten me mentiin naisen kyytiin. Me kaytiin matkalla hakemassa viela sen poikaystava, joka oli aikamoisen hammastynyt yllarivieraista. Se ois kutsunut meidat sen luokse syomaankin, mutta me todettiin, etta kello ois liian paljon sen jalkeen. Tama nainen ei asunut edes Fontainbleussa vaan kylassa sita aiemmin. Se ajo 10km ekstraa vaan meian takia! Ihmiset on enkeleita! Just ennen Fontainbleuta on kaunis metsa-alue. Me paatettiin yopya siella teltassa.