Jatkoa pohdintoihin ja tunnelmia Brightonista, koska mun elämä on ulkoisesti mitäänsanomatonta ja hyvin tylsää, eikä siis tekemisistä ole juurikaan kerrottavaa eikä ystäviäkään ole.

Suora lainaus taas päiväkirjasta

ma 27.6.2011

Hurmaava päivä tänään! Vesi kimmeltää, ihmiset hymyilee ja katkaravut (=britit kesäisin) kävelee. Mustahan vois tulla britti! Ainaki jos jättäisin ton "katkaravut" mainitsematta...Sydämestä ei niin ota enää. Huomenna vois kokeilla kevyttä hölkkää 10 metriä :D Ehkä tää paraneminen saa mut innostumaan hölkästä. Hölkkä, hölkkä!

Kuuma vatsasta eikä voi edes napaa paljastaa kun on mekko päällä. Ihana mekko! Lainasin Palelta! Onpa ihanaa, että on sisko, jolta voi lainata vaatteita!

Tiedätkö, on ihanaa, kun ei ole ystäviä eikä kultaa kainalossa. Tunnen eläväni itselleni. Rakastan sitä! Niin helppoa! Tähänkin varmaan kyllästyy, mutta niin kauan kuin en kyllästy, niin nautin täysin rinnoin!

Kun mä matkustin, mä en juurikaan halunnut mitään. Kaikki vaan tuli ja tapahtui. Nyt mä haluun koko ajan jotain. Haluun ruokaa, vaatteita, tavaroita, kirjoja, työn, harrastuksia, hierontaa jne. Loputon lista haluamisia. Jokaisen halun täyttyminen tuo hetkellistä iloa. Se ilo on kuitenkin pian ohi. Missä on levollinen A-R joka ei kaipaa mitään? On tyytyväinen kulloiseenkin hetkeen. Onko sellaista Anna-Reetaa olemassakaan? Kenen haluja nää sitäpaitsi on? Ei mun tee mieli ostaa lintunaulakkoa ennen kuin kaupassa nään, miten ihana se on! Eka olin silleen, että tottakai voin sallia itselleni nautinnon tai pari! Nyt en uskalla kattoo tilille paljon siel on rahaa vai onko siel mitään. Pelko, se on hiipimässä sisään kuin varas. Nyt ei oo kysen käärmeenpelosta, niin että asia hoituis vaihtamalla nukkumapaikkaa. Tää on lamauttavaa pelkoa. Niin että on vielä vaikeampi löytää töitä. Ajattelin töiden tulevan itsestään. Ajattelin sydämen ohjaavan mulle oikean työn. Ajattelin "Tottakai! Ei tässä mitään hätää!" Nyt oon peloissani. Tunnen syyllisyyttä rahan tuhlaamisesta turhuuksiin. Taasko on mentävä epätoivon kautta ennen kuin ihmeitä tapahtuu?